Ihmisen käyttäytymisen tutkimuksen historia
DISC on ihmisen käyttäytymisen havainnoinnin kehitystulos, johon ovat vaikuttaneet ajattelijat kaikilta aikakausilta
Yhtä vanha kuin ihmiskunta
Ihmisen käyttäytymisen tutkimuksen kehitys
Ihmisen käyttäytymisen havainnointi ja tutkiminen on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta itse. Historian kuluessa lukuisat ajattelijat ovat pohtineet, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Kaikki he huomasivat yhteisiä käyttäytymispiirteitä erilaisten ihmisten välillä. Monet näistä varhaisista filosofeista ja oppineista loivat perustan nykyaikaisille ihmisen käyttäytymisen teorioille ja periaatteille.
Myös DISC-kieli, nykyaikainen käyttäytymisen ymmärtämisen viitekehys, syntyi samankaltaisista havainnoista.
Ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen on ollut keskeinen teema monien tieteenalojen historiassa, filosofiasta ja psykologiasta sosiologiaan ja antropologiaan.
Muinaiset sivilisaatiot, kuten kreikkalaiset ja egyptiläiset, pohtivat ihmisen tekojen luonnetta ja niiden motiiveja. Tavoitteena oli ymmärtää, mikä ihmisiä pohjimmiltaan ajaa.
Ihmisen käyttäytymisen tutkimuksen varhaisvaiheissa filosofinen pohdinta oli vallitsevaa. Aristoteleen ja Platonin kaltaiset ajattelijat esittivät teorioita ihmisluonnosta ja käyttäytymisestä.
1875–1961 jKr.
Carl Gustav Jung
Carl Jungin psykologisten tyyppien teoria on hänen analyyttisen psykologiansa kulmakivi. Hän esitti, että käyttäytymisen erot johtuvat ihmisten synnynnäisistä taipumuksista siinä, miten he havaitsevat maailmaa ja tekevät päätöksiä. Jung tunnisti kognitiivisille toiminnoille kaksi päävastakohtaparia:
1. Havaintotoiminnot:
- Aistiminen vs. intuitio: Tämä vastakohtapari kuvaa sitä, miten ihmiset keräävät tietoa ympäröivästä maailmasta. Aistivat tyypit keskittyvät konkreettiseen ja tosiasioihin perustuvaan tietoon, joka on suoraan havaittavissa aistien avulla. He ovat yksityiskohtiin keskittyviä ja tukevasti kiinni nykyhetken todellisuudessa. Intuitiiviset tyypit taas kiinnostuvat enemmän mahdollisuuksista, abstraktista tiedosta ja kokonaiskuvasta. He ovat tulevaisuuteen suuntautuneita ja luottavat usein aavistuksiin tai vaistoon suoran aistikokemuksen sijaan.
2. Arviointitoiminnot:
- Ajattelu vs. tunne: Tämä vastakohtapari liittyy siihen, miten ihmiset tekevät päätöksiä. Ajattelevat tyypit käyttävät päätöksenteossa logiikkaa ja objektiivisia kriteerejä. He arvostavat periaatteita, johdonmukaisuutta ja persoonatonta analyysia. Tuntevat tyypit puolestaan painottavat päätöksenteossa tunteita ja inhimillisiä arvoja. He ovat empaattisempia ja ottavat huomioon päätösten vaikutukset muihin.
Lisäksi Jung esitteli käsitteet ekstroversio ja introversio asenteina, jotka vaikuttavat näiden kognitiivisten toimintojen suuntaan.
Ekstrovertit suuntautuvat ulospäin, ulkoiseen maailmaan, ja saavat energiaa vuorovaikutuksesta ja toiminnasta. Introvertit suuntautuvat sisäänpäin, sisäiseen maailmaan, ja saavat energiaa pohdiskelusta ja yksinolosta.
Nämä kognitiiviset toiminnot ja asenteet yhdistyvät erilaisiksi persoonallisuustyypeiksi.
Ihminen voi olla esimerkiksi ekstrovertti ajattelija tai introvertti tunteja. Jungin psykologiset tyypit tarjosivat viitekehyksen sen ymmärtämiseen, miten monin eri tavoin ihmiset havaitsevat maailmaa ja tekevät päätöksiä.
129–216 jKr.
Galenos
Galenos, vaikutusvaltainen kreikkalainen lääkäri ja filosofi, laajensi Hippokrateen neljän ruumiinnesteen teoriaa ja liitti ne selvemmin persoonallisuustyyppeihin. Galenoksen teorian mukaan näiden nesteiden tasapaino tai epätasapaino elimistössä vaikutti fyysisen terveyden lisäksi myös psykologisiin piirteisiin ja temperamenttiin.
Galenoksen neljän ruumiinnesteen teoriassa kukin neste vastaa omaa persoonallisuustyyppiään:
Sangviiniset ihmiset, joihin veri vaikuttaa, ovat tyypillisesti optimistisia, sosiaalisia ja innostuneita, mutta voivat olla impulsiivisia.
Keltaiseen sappeen yhdistetyt koleeriset persoonat ovat intohimoisia, kunnianhimoisia ja jämäköitä johtajia, mutta usein äkkipikaisia.
Melankolisen temperamentin ihmiset, joihin musta sappi vaikuttaa, ovat sisäänpäin kääntyneitä ja analyyttisiä, mutta voivat olla taipuvaisia ahdistukseen ja alakuloon.
Lopuksi limaa hallitsemat flegmaattiset ihmiset ovat rauhallisia, luotettavia ja järkeviä, ja heidät tunnetaan rauhanrakentajina. Toisinaan heitä kuitenkin pidetään kunnianhimottomina ja muutosta vastustavina.
Galenoksen tulkinnalla ruumiinnesteistä oli merkittävä ja pitkäaikainen vaikutus keskiajan ja renessanssin lääketieteeseen ja psykologiaan. Hänen työnsä vaikutti persoonallisuuden ymmärtämiseen pitkälle 1700-luvulle asti. Hän yhdisti fyysisen terveyden psyykkiseen hyvinvointiin ja persoonallisuuden piirteisiin.
400 eKr.
Hippokrates
Hippokrates, jota kutsutaan usein ”lääketieteen isäksi”, tunnetaan vaikutusvaltaisista ruumiinnesteitä koskevista teorioistaan, joita hän laajensi selittämään myös persoonallisuuden piirteitä.
Hippokrateen persoonallisuusteoria perustui neljän ruumiinnesteen käsitteeseen ja liitti yksilön temperamentin näiden nesteiden tasapainoon.
Vereen yhdistetty sangviininen temperamentti kuvasi ihmisiä sosiaalisiksi, optimistisiksi ja aktiivisiksi; luonne oli huoleton ja impulsiivinen, kuten ilma-elementti.
Keltaiseen sappeen liitetty koleerinen temperamentti puolestaan kuvasi ihmisiä tulisiksi, intohimoisiksi ja kunnianhimoisiksi, usein jämäköiksi ja hallitseviksi, kuten tuli-elementti.
Musta sappi taas yhdistettiin melankoliseen temperamenttiin, joka kuvasi sisäänpäin kääntyneitä, pohdiskelevia ja synkkyyteen taipuvaisia ihmisiä, usein analyyttisiä ja yksityiskohtiin keskittyviä, kuten maa-elementti.
Lopuksi limaan liitetty flegmaattinen temperamentti kuvasi ihmisiä rauhallisiksi, luotettaviksi ja rennoiksi, tyypillisesti passiivisiksi ja tasaisiksi, kuten vesi-elementti. Usko siihen, että nämä nesteet vaikuttivat fyysiseen terveyteen ja ihmisten tunnetilaan, muodosti Hippokrateen persoonallisuuskäsityksen perustan.
444 eKr.
Empedokles
Esisokraattinen kreikkalainen filosofi Empedokles esitti teorian neljästä klassisesta alkuaineesta, joiden hän uskoi muodostavan fyysisen maailmankaikkeuden: maa, ilma, tuli ja vesi. Vaikka Empedokles ei suoraan soveltanut näitä alkuaineita persoonallisuusteorioihin nykyisessä merkityksessä, hänen ajatuksensa loivat pohjan myöhemmille persoonallisuuskäsityksille antiikin lääketieteessä ja filosofiassa.